|
25.7.08
Heinäkuu on sujunut osaltani varsin mallikkaasti ilmojenkin
hiljalleen lämmetessä. Suomen Paralympiakomitea valitsi Pekingin
paralympiajoukkueen johon myös minut luonnollisesti valittiin.
Jämsänkosken kisojen pienen epäonnistumisen jälkeen päätimme yhdessä
valmentajani kanssa harjoitella ensimmäiset kaksi viikkoa
määrällisesti paljon mutta matalilla tehoilla. Jämsänkosken kisojen
perusteella valmentajani päätteli, että kroppani saattaa olla hieman
jumissa kovan kesäkuun harjoittelun myötä ja näin ollen harjoittelun
tehojen lasku oli perusteltua.
Tämä tuntuikin näkyvän jo kahden viikon jälkeen, kun kilpailin
Kankaanpäässä jossa kelitkään eivät ihan parhaat mahdolliset olleet.
Kelasin siellä varsin hyvän ajan 100 metrillä vesisateessa ja kovaan
vastatuuleen. Erityisesti kisassa lämmitti 400 metrin aikani 50.34
joka on kaikkien aikojen paras Suomessa kelaamani aika tällä matkalla.
En tiedä onko positiivinen enne se, että tähän asti paras 400 metriä
Suomessa oli kelattu vuonna 2004 siis Ateenan Olympiavuonna. Kaikki
ennusmerkit ovat siis tällä hetkellä kohdallaan :)
Viime aikoina harjoittelun tehoja on jälleen hieman lisätty sillä
esimerkiksi viime viikolla teimme varsin laadukkaan sekä kovan
harjoitusviikon. Tämä viikko onkin mennyt herkistellessä ja eilen
tehty viimeistely reeni ennen Kalevankisoja meni varsin hyvin.
Kalevankisoja ajatellen en kuitenkaan mitään tiettyä tavoitetta ole
asettanut, koska tällä kaudella odotukset ovat monesti olleet liian
kovat mitä lopulta ollaan saavutettu. Kilpailemme Kalevan Kisoissa 100
metrin ja 200 metrin kelauksessa.
19.6.08
Tovi on taas kulunut siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut.
Paljon on ehtinyt tapahtua alkukauden aikana - helmenä huikea 100
metrin uusi maailmanennätys 13.59.
Nyt kun tuota uutta ME:tä on ollut
aikaa sulatella tuntuu se erittäin kovalta ajalta. Esimerkkinä voidaan
pitää Tampereella käytyä kisaa 11.6 jolloin kelasin 100 metriä
mondolla aikaan 14.17. Ilma toki oli todella kylmä mutta silti aika
jäi omasta mielestäni vähän vaatimattomaksi.
Kun vertaa tuota Tampereella kelaamaani aikaa esimerkiksi Ateenan
paralympialaisten voittoaikaani satasella joka oli 14.19 niin voi vaan
todeta, että pyörätuolikelaus on lajina mennyt taas harppauksen
eteenpäin neljässä vuodessa.
Jos puhutaan pelkästään sadasta metristä kannattaa lajin tuloksia
vertailla Atlannan paralympialaisista tähän päivään. Atlannan
paralympialaisissa välineet olivat jo lähellä samaa kuin nykypäivänä
eikä merkittäviä kehitysaskeleita ole tullut tähän päivään.
1996 Atlannassa sadan metrin voitto aika minun luokassani oli 14.45.
Neljä vuotta myöhemmin Sydneyssä satanen voitettiin jopa huonommalla
ajalla eli 14.46. Ateenassa mentiin harppaus eteenpäin, kun
allekirjoittanut kuittasi koko potin ajalla 14.19. Voi vain arvailla
mikä tulee olemaan voitto aika Pekingissä, mutta aika varmasti tulee
painumaan alle 14 sekunnin mikäli sää ei tee tepposia.
Mutta mitkä tekijät sitten ovat johtaneet tason selvään nousuun ?
Välineissä ei mielestäni hirveitä harppauksia ole otettu mutta yksi
tärkeä syy löytyy. Laji on ammattimaistunut. Nykypäivänä on pakko
ammattimaistua, jos mielii huipulle vammaishuippu-urheilussa. Taso on
noussut jokaisessa lajissa ja esimerkiksi pyörätuolikelauksessa on
auttamattomasti myöhässä, jos lajiin tutustuu vasta esim. 25-vuotias
juuri vammautunut ihminen. Huipulle pääseminen silloin on äärimmäisen
hankalaa ellei jopa mahdotonta. Näin ollen juniorityö korostuu
entisestään ja uusien vammaisurheilijoiden rekrytointi on äärimmäisen
tärkeä haaste.
Päätän tämän hieman poikkeuksellisen tekstin toteamalla vain, että
reenit ovat suomen kesässä sujuneet oikein mainiosti ja toivotan
kaikille sivun lukijoille sekä yhteistyökumppaneille oikein Hyvää
Juhannusta !
29.4.08
Dubaista matka siis jatkui kohti Teneriffan harjoitusleiriä.
Matkustimme ensin yölennolla Dubaista - Frankfurtiin, jossa
käytännössä homma meni vessassa istuen. Ilmeisesti läksiäisillallinen
Dubaissa ei sopinut minun mahaani ja seuraukset voitte vain arvailla.
Onneksi olo helpotti sen jälkeen, kun kone alkoi suunnistamaan kohti
Teneriffan saarta.
Saavuimme Teneriffalle ennen ehtoota joten ei muuta kuin kamat
kasaan, syömään ja nukkumaan. Illalla ei kovin kauan tarvinnut unta
odotella.
Seuraavana aamuna oli vuorossa ensimmäinen harjoitus. Dubaista oli
siis jäänyt hieman ristiriitaiset tuntemukset ja päätin muuttaa hieman
uuden tuolini istuma-asentoa niin, että siirsin jalkojani 5 cm
taaksepäin. Asennosta tuli heti tukevampi
ja huomasin heti lämmittelyn aikana, että tämä muutos ei ainakaan
huono ollut.
Tämä tuli huomattua konkreettisesti iltapäivällä, kun 60 metrin
ennätyksestäni lähti heti pois 0,2 sekuntia. Samalla myös Dubaissa
vaivannut maksiminopeuden alhaisuus kääntyi päälaelleen sillä maksimit
nousivat kerralla selvästi ennätystasolle.
Sama trendi jatkui oikeastaan koko leirin ajan. Ennätyksen
paranivat 60 metristä - 300 metriin. Tämän luulisi tietävän hyvää myös
pitkille matkoille. Toisella viikolla kova harjoittelu alkoi hieman
ehkä jo näkyäkin sillä tuntui, että en ihan saanut parasta terää irti
viimeisissä harjoituksissa.
Kaiken kaikkiaan leiri oli erittäin onnistunut ja taas tuli
osoitettua kuinka pienestä asioista pyörätuolikelaus on kiinni. Sikäli
tietenkin harmittaa, että en älynnyt kyseistä muutosta tehdä Dubaissa,
mutta kisoja riittää. Seuraavan kerran kilpailen jo tulevana
lauantaina Newcastlessa, jossa ovat vuorossa Britannian avoimet.
Vastus tulee olemaan kova, mutta itselläni on kova luottamus, että
tulos tulee olemaan hyvä niin 100 metrin, 200 metrin kun 400 metrin
kisassa.
22.1.08
Vaiherikas etelänleiri Teneriffan Puerto De La Cruzissa on
takanapäin.
Saavuimme leiripaikkaan 4.1 noin puolen päivän jälkeen. Sää
lentokentälle laskeutuessa oli heti lupaava sillä taivaalta tuli vettä
ja lämpötila oli +12. Lentokentältä hotelliin oli matkaa vielä noin 30
km jonka aikana sää selkeni ja muuttui varsin mukavaksi.
Hotelliin saapuessa oli vuorossa lievää "shokkihoitoa", kun jostain
syystä meidän hotellihuonetta ei näkynyt varauksissa. Kaikkihan piti
totta kai olla selvää, kun matkustimme Cruziin.
Meillä kävi hyvä tuuri sillä hotellissa oli ainoastaan yksi huone
vapaana jonne meidät sitten majoitettiin ensimmäiseksi yöksi. Huone
sijaitsi noin 35-40 portaan päässä, joten asia herätti aikamoista
hilpeyttä keskuudessamme. Onneksi saimme huoneet vaihdettua
ensimmäiseksi yöksi SUL:lin moukariheittoryhmän kanssa ja näin ollen
saimme nukkua ensimmäisen yön ainoastaan kolmen portaan matkan päässä.
Vielä kun hotellin ruokalaankin oli noin 30 porrasta niin tässä
vaiheessa tunnelmat olivat varsin synkät. Onneksi myöhemmin löytyi
reitti myös ruokalaan kun ns. "takaovikikka" toimi ja pääsimme
keittiön kautta ruokalaan ilman portaita.
Huvittavintahan kaikissa oli se, että hotelli piti meidän saamiemme
tietojen mukaan olla liikuntarajoitteisille sopiva.
Saimme myös aamulla huoneen katutasosta ja elämä alkoi taas hiljalleen
voittamaan.
Pienien alkukankeuksien jälkeen pääsimme tutustumaan kenttään. Stadion
sijaitsi noin 1 km päästä hotellista ja tämäkin reitti paljastui
"liikuntarajoitteisen paratiisiksi", mutta vain toiseen suuntaan eli
mentäessä takaisin hotelliin. Stadionille mentäessä reitistä noin 70 %
oli pelkkää jyrkkää nousua. Tämä tiesi myös valmentajalleni
lisähommia, kun hän sai työntää minut kahden viikon aikana kaikkiin 17
harjoitukseen.
Vihdoin päästiin myös reenamisen makuun. Toisena leiripäivän tunsin
oloni hieman flunssaiseksi jota loppuen lopuksi jatkui lähes viikon.
Onneksi kuumetta ei missään vaiheessa ollut ja jouduin jättämään vain
yhden todella tehokkaan kelausreenin väliin.
Harmaita hiuksia valmentajalle tuli kesken kaiken, kun kaikkien
suureksi yllätykseksi stadionilla järjestettiin
jalkapalloharjoitusturnaus. Paikalle saapuivat Saksan Bundesliigassa
pelaavaat Hannover sekä Hertha Berlin, Itävallan Rabid Wien ja
Sveitsin Rapperswil. Turnaus tuli meille täysin puskista sillä me emme
olleet saaneet minkäänlaista tietoa kyseisestä tapahtumasta.
Aikataulut menivät monella urheilijalla täysin uusiksi ja jotkut
joutuivat jopa jättämään harjoituksia väliin tämän vuoksi.
Olympialaisiin keskittyvät urheilijat heivattiin siis tylysti
stadionilta pois, kun rahakkaammat urheilijat valtasivat kentän.
Toinen viikko menikin jo pääasiassa ihan hyvin. Oma flunssani oli
parantunut ja pääsin tekemään muutamia tehokkaita harjoituksia. Kaiken
kaikkiaan voinkin sanoa, että kunto on noin viime vuoden huhtikuun
tasoa. Eli pullat on varsin kivasti uunissa näin tammikuussa.
Tämä viikko pidetäänkin varsin kevyenä ja ensi viikolla taas
harjoituksissa on täysi tohina päällänsä, kun keskittyminen 2.2
Kuopiossa käytäviin halli-SM kisoihin alkaa.
17.12.07
Joulu on jo lähes ovella ja viimeisiä harjoituksia ennen noin
kolmen päivän joululomaa ollaan tekemässä. Harjoitukset lähtivät
jälleen pyörimään täydellä teholla marraskuun alussa ja on jatkunut
täydellä tohinalla tähän päivään asti.
Marraskuun puolessavälissä kävimme leireilemässä Kuortaneella
jossa suoritimme myös muutaman testin. 100 metrin kelaustesti sujui
parhaiten mitä koskaan Kuortaneen hallissa joten lähtötaso kelauksen
suhteen on varsin mainio tulevaa kautta silmällä pitäen.
Leirillä testasimme myös voimapuolta jotka puolestaan olivat
pienoisessa laskussa. Voimaa olemmekin nyt peruskuntokauden jälkeen
kiinnittäneet hieman enemmän huomiota kuitenkin niin, että se ei
oleellisesti hidasta tämän hetken kelausharjoituksia. Voimaa alkaakin
jo hieman tarttumaan mutta hienointa on ollut se, että se ei ole
ainakaan laskenut kelaustehoja.
Ensi vuosi käynnistyy varsin mukavissa merkeissä kun suuntaamme
tammikuun alussa etelänleirille Teneriffalle Puerto de la Cruziin.
Leirillä pääsemme kelailemaan mondolla sekä tekemään paljon tehokkaita
nopeusharjoituksia. Leirillä haetaan myös tason nostetta talven sekä
kevään harjoitteluun.
Mutta joka tapauksessa: harjoituskausi on alkanut paremmin kuin
koskaan.
8.10.07
Kausi on jo ajat sitten saatu päätökseen, joten on aika tehdä
pieniä johtopäätöksiä menneestä kaudesta. Kaksi päivää Taiwanin
kisojen jälkeen matkustin vielä Irlantiin jossa pelasimme
pyörätuolikoripallon C EM-kisoissa.
Joukkueemme tavoite oli sijoittua turnauksessa kahden parhaan
joukkoon jolla olisimme nousseet ensi vuonna B-sarjaan. Valitettavasti
nousu jäi kuitenkin tälläkin kertaa haaveeksi sillä jäimme
harmittavasti kolmanneksi. Kaksi vuotta sitten olimme neljänsiä joten
siinä mielessä kolmas sija hieman lämmittää.
Kelauksen puolella mennyt kausi oli selvästi elämäni paras. 100
metrillä alitin nykyisen ME:ni 13.88 kaksi kertaa. Tosin kummassakin
oli tuulta liikaa (+4.0 Rauma 13.87 ja + 2.3 13.75 Taipei). Täytyy
muistaa, että kelasin molemmat ajat kuitenkin tartanilla. Mondolla
pääsin yrittämään ainoastaan kaksi kertaa, jossa toisessa satoi vielä
vettä. Itse on helppo tehdä johtopäätöksiä minkälaisia tuloksia olisi
tullut jos esimerkiksi elo - syyskuun kisoissa oltaisiin päästy
kilpailemaan kovalla mondo alustalla. No, jossittelu on turhaa. Tällä
kertaa sain "tyytyä" maailman tilaston toiseen sjiaan satasella sekä
200 metrillä.
Tasaisuus oli koko kauden minun valttikorttini. Kaikkien (14) satasten
tämän kauden keskiarvo oli hulppea 14.22. Pelkästään tuolla kauden
keskiarvolukemalla olisin maailmantilastossa 3. 14 kisasta tuli 13
voittoa ja yksi kakkossija. Ainoa tappio tuli kauden avaus satasella
Hengelossa. Tämäkin kisa kaatui omaan virheeseen mistä otin opiksi ja
loppukauden kisat menivätkin edellä mainitulla tavalla.
Tämä jos mikä nostaa tunnelmaa sekä vahvistaa itseluottamusta Pekingiä
ajatellen.
Myös 200 metrillä kausi oli keskiarvoltaan paras mitä olen koskaan
kelannut. Valitettavasti uutta SE:tä en kyennyt tekemään, mutta
viimeinen kisa Taipeissa teki selväksi, että hieman paremmissa
olosuhteissa tämäkin matka olisi sujunut uuden SE:n merkeissä.
400 metrillä paransin SE:tä 0,04 s. Mutta se oli vähemmän oleellinen
seikka, koska sijoituin kansainvälisissä kisoissa todella korkealle
kirkkaimpana kruununa Taipein maailmankisojen pronssi, jossa jäivät
taakse muutama todella kova tekijä. Todennäköisesti 400 metriä on
ohjelmassani seuraavissa EM-kisoissa jotka käytäneen 2009.
Uuteen harjoituskauteen onkin nyt varsin herkullista lähteä
valmistautumaan. Tänä talvena ei (toivottavasti) ole leikkauksia
edessä sekä tarkoitus olisi satsata vielä vähemmän sivulajiini eli
pyörätuolikoripalloon. Kaikki työ ja harjoittelu pyritään tekemään
niin huolellisesti ja tarkasti Pekingin Paralympialaisia ajatellen.
Tällä viikolla aloitan jo kevyen oman harjoitusjakson sekä ensi
kuun alussa palataan jälleen valmentajan kanssa normaaliin
"työpäivään" eli kahteen harjoituskertaan päivässä.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita,
valmentajaa, huoltoa sekä manageria
kuluvasta kaudesta. Huipulle pääseminen vaatii myös osaavaa tiimiä
urheilijan ympärille!
6.8.07
Kova lähes kaksi kuukautta kestänyt "harjoitusrääkki" on takana ja
nyt on aika kääntää katseet kauden viimeisiin kisoihin. Ensi
sunnuntaina kilpailen ensimmäistä kertaa lähes kuukauteen, kun
pääsemme näyttämään osaamistamme Kuortaneen Eliittikisoihin. Siellä
lajeina ovat sekä 100 metriä että 200 metriä. Olen viimeksi kilpaillut
Kuortaneen Eliittikisoissa vuonna 2004 jossa otin ensimmäisen
kansainvälisen voittoni lyömällä silloisen ME-miehen Geoff Trappettin
sekä Hollannin Kenny Van Weeghelin ajalla 14.51. Tämä onkin
erinomainen mittari sillä uskoisin olevani vähintään samassa kunnossa
kuin tuolloin.
Odotukset ovat kovat sillä viimeistelyt ovat menneet nappiin.
Harjoituksissa ollaan keskitytty pääasiassa akilleenkantapäähäni eli
maksimivoimaan sekä vahvistamaan vahvaa osa-aluettani eli nopeaa
lähtöä. Harjoituksissa ennätykset ovat parantuneet 60 metristä - 100
metriin sekä maksiminopeutta on selvästi tullut lisää. Uskoisinkin -
jos ei vielä kuortaneella, niin viimeistään Taipein maailmankisoissa
pystyn kelaamaan omat ennätykseni sadalla metrillä sekä 200 metrillä.
Mahdollisuuksia ainakin on monta sillä ennen Taiwania kilpailen vielä
neljästi.
21.6.07
Euroopan kisat alkavat olemaan tämän kauden osalta käyty. Nyt on
hyvä hetki hieman hengähtää sillä matkapäiviä on kertynyt huhtikuun
etelänleiristä alkaen runsaasti ja sen jälkeen harjoittelulle ei
juurikaan ole aikaa jäänyt.
Kova kilpailutahti alkoi jo selvästi näkyä. Sveitsissä Prattelnissa
tämä näkyi eritoten 400 metrillä väsähtämisenä ja reilua viikkoa
myöhemmin Hollannissa myöskin 200 metrillä. "Kone" ei toiminut näissä
kisoissa enää sillä tasolla kuin esimerkiksi Sveitsin avoimissa tai
Hollannin avoimissa.
Kuten aiemmin mainittiin nyt on erittäin hyvä hetki ottaa tiukka
harjoitusjakso, sillä ennemmin tai myöhemmin tulokset olisivat
alkaneet tippumaan myös huikeasti tällä kaudella kulkeneella 100
metrillä. Työ on jo aloitettu sillä hartiat ovat tällä hetkellä melko
tukossa.
100 metrin tuloksiin olen erittäin tyytyväinen alkukauden perusteella.
Tietysti olen pettynyt, että himoittua 100 metrin ME:n parannusta ei
ole tullut - toisaalta olosuhteetkin ovat näyttäneet minulle väärää
valoa. Tämän kauden paras 14.14 syntyikin vesisateessa pienoisessa
vastatuulessa. Voisi vain kuvitella mikä aika olisi ollut viime vuoden
kaltaisissa ME-olosuhteissa. Huonoin aikani tällä kaudella on
satasella 14.39. Niinpä satasen keskiarvo on tällä hetkellä hurja ja
se tietysti tuo levollisuutta omaan tekemiseen. Kunto on hurja, mutta
vain se huippu puuttuu.. vielä.
Seuraavat kovat kisat lienevät syyskuussa Taiwanissa, jossa käydään
maailmankisat. Taso tulee olemaan hurja. Aikataulullisesti kisat
tulevat loistavaan saumaan sillä nyt on aikaa tehdä myös
pienimuotoinen voimajakso joka talvella jäi käytännössä täysin
tekemättä rannekanavien leikkauksen vuoksi. Onkin mielenkiintoista
nähdä miten tämä tulee vielä vaikuttamaan kelaukseen. Tietysti niin
pikakelaus kuin pikajuoksukin ovat herkkiä matkoja joten voiman
ylihankkimista tulee ehdottomasti varoa.
Seuraavaksi alkaa kilpailut täällä suomessa. 1.7 käytävää kisaa odotan
todella mielenkiinnolla sillä Jämsänkoskella on tunnetusti nopea
kenttä sekä ns. "myötätuulitakuu". Mikäli kädet eivät hirveän jumissa
kovasta reenaamisesta ole, uskoisin tekeväni kisoissa hyvät ajat 100
metrillä ja 200 metrillä.
Mutta nyt pääsee hieman rentoutumaan juhannuksen parissa sekä
nauttia suomen kauniista kesästä. Hyvää juhannusta kaikille !
28.5.07
Kilpailuruljanssi on päässyt käyntiin toden teolla. Hollannin kiertue
on nyt takana ja itse odotan jo vesikielellä lauantaina käytäviä
Sveitsin avoimia sekä 7.6 käytävää Prattelnin kisaa. Sveitsin avoimet
käydään tänä vuonna Ibachissa eli samassa paikassa jossa viime vuonna
syntyi 100 metrin ME-tulos. Itselläni on kisoissa vain yksi ja ainoa
mission - 100 metrin ME:n korjaaminen uusiin lukemiin. Kylmä fakta on
se, että Ibachissa 100 metrin kisan voittaja tulee tekemään uuden
ennätyksen varsinkin, jos olosuhteet ovat hiukankin kohdallaan. Se
kertoo kuinka kovaa vauhtia maailmalla tällä hetkellä mennään.
Voitosta taistellessa suorituksen pitää olla 100 % ja mieluummin
ylikin.
Sveitsissä kokeilen myös pitkästä aikaa miten 800 metriä ja 1500
metriä kulkee kovassa seurassa. Tarkoitus olisi rikkoa molemmissa
kisoissa uudet SE:t.
Alkukesän kisat ovat näyttäneet, että kärki on edelleen sama. Tosin
Meksikolaiset, Kiinalaiset, Thaimaalaiset vasta käynnistelevät
koneitaan uuteen kauteen, joten eiköhän sieltäkin suunnalta saada
vielä kovia tuloksia.
Itselläni kelaus kulkee juuri nyt - kovempaa kuin koskaan. Viime
kauden virheistä ollaan viisastuttu ja esimerkiksi 400 metrillä
kehitystä on tapahtunut selvästi. 100 metrillä lähtö ja kiihdytys on
hyvin tasapainossa joten ei muuta kuin innolla odottamaan tulevaa.
14.5.07
Kausi on siis vihdoin saatu avattua. Itse olen kauden avaukseen
erittäin tyytyväinen. 400 metrin suoritus oli ehkä yksi
loistokkaimmista suorituksista urani aikana. Vastassa oli kuitenkin
Euroopan huippunimet joten hopeinen mitali Maailman Cup kilpailussa
tältä matkalta kuuluu ehdottomasti urani hienoimpiin meriitteihin. Jos
vuosi sitten minulle oltaisiiin sanottu, että kelaan tänä vuonna
Manchesterissa hopeaa 400 metrillä vesisateessa olisin naurahtanut.
No jokatapauksessa sadekeli kelaukseen on panostettu viime syksynä,
kun esim. vielä marraskuussa teimme ulkoreenejä vesi - ja
räntäsateessa. Enää ei tarvitse siis pelätä jos arvokisoissa vettä
satelee.
Tietysti tänä vuonna myös kelausmäärät ovat hieman lisääntyneet. Se
tarkoittaa lähinnä sitä, että myös 400 metrin vetoja on ollut
selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Luulen, että myös se
selvittää syyn miksi 400 metrillä ollaan menty askel eteenpäin.
Tulevaisuus näyttääkin mielenkiintoiselta, mutta Pekingiä ajatellen
400 metriä ei edelleenkään ole ohjelmassani. Mutta seuraavissa
EM-kisoissa tod. näk. vuonna 2009 myös 400 metriä tulee olemaan
lajivalikoimassani.
200 metrin kisa "Manussa" oli hyvä, mutta ei loistava. Väitän, että
kuivissa olosuhteissa aika olisi saattanut olla noin sekunnin parempi.
Mutta jossittelu on aina turhaa ja tänä vuonna kalenterissa on vielä
useita 200 metrin kisoja.
Seuraavan kerran kilpailen Hengelo GP:ssä launtaina 26.5. Tuolloin
matkana ovat 100 metriä sekä 400 metriä. Satasta todella odotan
vesikielellä sillä viivalla ovat ainakin Weir, Van Weeghel ja
allekirjoittanut. Tästä matka jatkuu vielä Emmeloordiin jossa käydään
Hollannin avoimet. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.
7.5.07
Takana on erittäin onnistunut harjoitusleiri teneriffan lämmössä.
Leirillä teimme yhteensä 15 harjoitusta joista 13 sisälsi
lajiharjoittelua ja kaksi oli voimaharjoittelua. Kelausmäärät olivat
siis melko kovia. Tämä alkoi näkyä varsinkin toisella viikolla sillä
ajat olivat todella huippuluokkaa. Ennätykset paranivat 60 metristä -
200 metriin selvästi. Parhaimmillaan maksiminopeuskin nousi todella
korkealle ollessaan parhaimmillaan 36,0 km/h. Maksiminopeus olikin
minun isoin ongelmani viime kaudella - varsinkin loppupuolella mutta
nyt todellakin näyttäisi siltä, että tuo ongelma olisi taakse jäänyttä
aikaa.
Kilpailukausi käynnistyy tulevana sunnuntaina Manchesterissa jossa
matkat ovat 200 metriä sekä 400 metriä. Omalta kannaltani hieman
harmittaa, että kisoissa ei tällä kertaa ole 100 metrin matkaa, mutta
uskon että minulla on erinomaiset mahdollisuudet kirkastaa 200 metrin
pronssimitali joka on paras saavutukseni kyseisistä kisoista.
"Pikkulinnut" ovat viserrelleet, että myös Britti David Weir on
kovassa kunnossa joten kohtaamisesta tulee erittäin mielenkiintoinen.
Kisoihin on kutsuttu kaikki maailman parhaat pyörätuolikelaajat 200
metrin ja 400 metrin matkoille. Taso on siis todella kova kauden
avauksessa.
1.4.07
Pienen tauon jälkeen on jälleen hyvä kirjoitella hieman kuulumisia.
Suomeen on jälleen kiva palata onnistuneen Rooman reissun myötä.
Elecom Sport joukkueen tärkein tavoite eli nousu ensikauden serie
A:han toteutuu ja itse voin olla hyvillä mielin. Reissu oli kaiken
kaikkiaan mahtava. Rooma on kaupunkina varmasti yksi Euroopan
upeimmista ja sainkin ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä upeita
monumentteja.
Joukkue oli äärimmäisen mukava sekä hyvä henkinen. Yllättävän moni
puhui jopa englantia ja tärkein asia olikin, että joukkueen valmentaja
puhui myös englantia. Se tietysti helpotti hurjan paljon, kun on ainoa
ulkomaalainen joukkueessa.
Pelin taso Italian Serie-B:ssä on kahden ottelun perusteella hurjan
kova. Väitänkin, että suomen paras pt-koripallojoukkue ei olisi kolmen
joukossa Italian Serie-B:ssä. Vaikkakin kyse oli vain serie-B:stä niin
sain todellakin pelata kovia otteluita jota suomessa ei
yksinkertaisesti saa.
Entäpä tulevaisuus.. ? No se jää nähtäväksi. Roomassa tuli nähtyä myös
yleisurheilukenttiä eikä esim. reenaaminen nopealla mondokentällä
colosseumin vieressä ole ollenkaan huono idea tulevaisuudessa.. Mutta
nämä asiat tulevat eteen vasta aikaisintaan Pekingin paralynpialaisten
jälkeen.
Kahden viikon päästä lähdemme Teneriffalle hiomaan kelauskuntoa
huippuunsa ennen kauden avausta Manchesterissa käytäviin Paralympic
World-Cup kisoihin. Kisa ohjelmassa ei olekaan tällä kertaa 100 metriä
vaan minut on kutsuttu kisoihin 200 metrin ja 400 metrin pt-kelauksiin.
3.1.07
Toipuminen leikkauksesta on sujunut suunnitelmien mukaan. Viikko
sitten keskiviikkona sain tikit pois ja eilen aloitin jälleen kevyen
harjoittelun kun vuorossa oli uintireeni. Kevyt lajiharjoittelu
alkanee perjantaina kuortaneen maajoukkueleirillä ja siitä vähitellen
eteenpäin kohti normaalia harjoittelua.
|
